Kohtaatko työssäsi positiivisia Tanhupalloja vai aina negatiivisia Aina Inkeri Ankeisia? Millaisessa työyhteisön energiassa ja palautekulttuurissa elät juuri tänään? Kun mietit sinua ja kahta muuta ihmistä, joiden kanssa teet viikkotasolla eniten töitä, oletteko kolme Tanhupalloa vai kolme Aina Inkeri Ankeista, joilla kaikki asiat ovat huonosti, vielä huonommin?
Töissä, leikkipuistossa, päiväkodissa vai yläasteella?
Kuinka paljon työkavereissasi on Tanhupalloja, jotka reagoivat asioihin voittopuolisesti positiivisesti olematta kuitenkaan toki pieniä tyttöjä tai poikia? Olemmehan työpaikalla, emmekä leikkipuistossa, päiväkodissa tai yläasteella. Ja kuinka monta Aina Inkeri Ankeista löytyy lähistöltäsi? Heitä energiasyöppöjä, joille kaikki on aina vaikeaa ja pielessä. Joiden lasi on aina puoliksi tyhjä, ideat surkeita. Jotka kysyvät, onko kaiken aina pakko muuttua.
Aina Inkeri Ankeisia katsotaan työpaikoilla aivan liian kauan. Toiset joutuvat varomaan sanojaan, pysymään hiljaa ja kulkemaan huopatossutestaalla, kun jollain on oikeus käyttäytyä huonosti. Huutaa, puhua rumasti, haastaa riitaa tai viedä asioita toivomallaan tavalla itkulla läpi. Osaamatta sanoa edes kiitos, anteeksi ja pahoittelut, jotka meille opetetaan jo pienenä lapsena.
Löytyykö työyhteisöstäsi ”hän, joka nyt vaan on sellainen”?
”Se vaan on sellainen” – lauseen kuulen aivan liian usein, kun työyhteisön kehittämisprojekti on käynnistymässä. Kenen oman työyhteisösi jäsenen käytökseen tulee puuttua voimakkaammalla kädellä jo tänään?
Vain yksi Aina Inkeri Ankeinen heikentää helposti yli 30 työntekijän viihtymistä ja saa ihmisiä lähtemään mukavaltakin tuntuvasta työtehtävästä, sillä negatiiviset tunteet tarttuvat paljon positiivisia helpommin. Voi olla pakko äänestää jaloillaan.
On siis tärkeää muistaa, että jokaisella, ihan jokaisella, on oikeus työhyvinvointiin.
Hyvä käytös on sallittu. Huono käytös on kielletty.
Essi Juvakka
viestintävalmentaja, psykologi PsM, psykoterapeutti ET, perheterapeutti
