Säännöstelläänkö työpaikallasi positiivista palautetta? Kerran vuodessa kehu riittää?
Onko hyvintekeminen vain normihommaa?
Liian monessa työpaikassa odotetaan, että työntekijän tulee tehdä toimenkuvaansa liittyvät tehtävät sen kuumemmin niistä valittamatta tai sanaakaan tekemisistään palautetta odottamatta.
Liian moni esihenkilö ajattelee, ettei siitä edes kuulu kehua. Palkkahan siitä maksetaan kiitokseksi. Kyllä aikuinen pärjää kehuittakin – tai riittää, kunhan puolinaisen lauseen heittää kehityskeskustelun lomassa kerran vuodessa, jos sen yleensäkään muistaa pitää tai pitää niiden järjestämistä tärkeänä.
”KUVITTELENKO VAIN TEKEVÄNI OIKEIN?”
Meillä on tällä hetkellä työelämässä paljon ihmisiä, jotka ovat tyytymättömiä omaan työhönsä juuri sen takia, että he eivät saa juuri koskaan kuulla, miten tyytyväisiä esihenkilö ja työkaverit ovat heidän työpanokseensa. He ikään kuin tekevät työtä tavalla, jonka he vain kuvittelevat oikeaksi, mutta esihenkilö saattaakin toivoa heidän tekevän monta asiaa eri tavalla.
VÄLINPITÄMÄTTÖMYYS TYRMÄÄ TÄYDELLISESTI
On hyvin sanottu, että kritiikki kannustaa parempaan. Moite masentaa hetkeksi, mutta vain välinpitämättömyys tyrmää täydellisesti. En kai itse sorru välinpitämättömäksi työkaveriksi tai esihenkilöksi? Juuri se on pahinta.
Esihenkilönä voit mokata. Työntekijänä voit mokata. Moni odottaa, että asiat tapahtuvat itsekseen, vaikka kukaan ei ole ajatusten lukija. Kukaan ei osaa pääsi sisältä lukea, miten toivot toisen työtä tekevän.
PALAUTEKÖYHYYS SYNNYTTÄÄ TYÖPAHOINVOINTIA
Kehujen osalta välinpitämätön asenne kostautuu ihmisten huonona työhyvinvointina. Se oirehtii työpahoinvointina, joka näkyy turhina poissaoloina ja motivaation laskuna. Jos esihenkilölle on yhdentekevää, miten työsi teet, voit yhtä hyvin tehdä sen juuri sieltä, mistä aita on kaikkein matalin. Miksi panostaisit sen enempää?
Tai mitä jos lupaisit tehdä tänään positiivisen palautteen ja kehumisen osalta jotain merkityksellistä? Käyttäisitkö siihen ainakin 10 sanaa?