AIOTKO KYSYÄ TÄNÄ VUONNA AIDOSTI ITSELTÄSI EHKÄ ENSIMMÄISTÄ KERTAA ELÄMÄSSÄSI: OMA KESÄ VAI SUKUKESÄ?

SOHAISEN MUURAHAISPESÄÄN. TIEDÄN.

Taas on se aika vuodesta, kun lomasuunnitelmia on vähintäänkin hyvä – joskus pakko – edes vähän miettiä. Ainakin suurpiirteisesti, jotta kaikki tietävät, miten kesäviikkoja vietetään, oli sitten lomaa tai ei.

USKALLAN SOHAISTA MUURAHAISPESÄÄN.

Tiedän, että osun herkkään aiheeseen, mutta ajattelin sohaista aihetta uskaliaasti jopa pitkän postauksen verran.

ODOTETTUJA VAI KAMMOTTUJA KOHTAAMISIA? LEVOLLISTA VAI LEVOTONTA LOMAA?

Onko sinulla tiedossa lomapäiviä suvun ja isovanhempien seassa? Vai valitsetko ehkä oman kesän?

”Ihannetilanne. Viisi viikkoa lomaa vanhempieni luona. Paljon ei tarvitse arjesta huolehtia, kun ruoka on pöydässä ja lapset tulee hoidettua. Isovanhempien luo on ilo mennä, ja parisuhdettakin ehtii hoitaa siinä samalla. Myös lapset nauttivat. Saavat jakamatonta huomiota ja tehdä asioita, joita kotona ei voi. Ruokakin on ihan erilaista, eikä siitä koskaan valiteta. En ole mummolle kateellinen. Ihanaa, että lapsilla on sellainen mummo, jota itselläni ei ollut. Mieheni on asioista onneksi täysin samaa mieltä.” (Reetta 39 v., kahden lapsen äiti)

”Ihan sama, miten lomamme menee, kunhan olemme siitä kumppanini kanssa samaa mieltä. Anoppila ei houkuta, eikä kyllä vaimoakaan. Onneksi! Omien vanhempieni luokse menemme muutamaksi päiväksi ja samalla näemme lasten serkkuja. Siellä on levollista, eikä tarvitse stressata. En kestäisi sitä, että suku kuitenkaan asuisi aivan lähellä. Näin kesällä riittää tämä vähän tiiviimpi tapaaminen. Emme kai ole kovin sukurakkaita. lapsille kuitenkin haluamme jotain antaa. Onhan mummon ja papan tapaaminen heille tärkeää.” (Risto 29 v., kaksosten isä)

TARVITSETKO TEKOSYITÄ?

Kesälomakaudella aktivoituu kyläilypäivitysten tarve. Enää ei riitä kiire- tai liian pitkä matka vain viikonloppureissuksi -selitykset. Minkään tekosyyn taakse ei voi nyt piiloutua mutta tarvitseeko edes? Se kysymys aikuisen ihmisen on erittäin terveellistä esittää itselleen.

Isovanhemmat ja laajempi suku puhuttelevat aiheena jokaisessa perheessä ainakin jollain tavalla. Myös silloin, kun asuu yksin. Jokaisella on suku – olemassa tai olematta, lähellä tai kaukana. Aiheesta riittää puitavaa jokaisen työpaikan lounaspöytään ja kävelylenkille ystävän kanssa. Hiekkalaatikolle ja moneen puhelinkeskusteluun. Kenellä menee hyvin, kenellä surkeasti. Välimaastoa ei juuri ole, eikä täysin neutraaleja suhteita ole olemassakaan, kuten ei ihmissuhteissa muutenkaan. Ne ovat joko kauniita tai kauheita, parhaita tai painajaismaisia.

Jos pipo kiristää liikaa suvun ja isovanhempien kanssa, kannattaa ehdottomasti tehdä pikainen tilannekartoitus jo ennen kesäloman alkua. Montaa kesää ja odotettua tarpeellista lepoa ja palautumista ei kannata vuodesta toiseen hukata valintoihin, jotka eivät miellytä.

MIKÄÄN EI OLE PAKOLLISTA.

Mitään ei tarvitse tehdä vain velvollisuuden tunnosta.

Joskus on valittava myös siten kuin ei odoteta.

Kaikkia ei voi miellyttää.

Jokainen yksilö ja perhe valitsee itse, miten lomansa viettää, eikä aikuinen anna toisten valita puolestaan.

Suku ja isovanhemmat ovat aina olemassa kaikkien elämässä jollain tavalla, ainakin puheissa. Vaikka he olisivat kuolleet tai asuisivat pitkien etäisyyksin päässä, heillä on aina oma asemansa elämässä ja vaikutuksensa myös mahdolliseen parisuhteeseen.

Millainen edellisen sukupolven ja muiden sukulaisten arvolasti sinulla on? Onko se myönteinen vai kielteinen? Antaako vai ottaako se voimavaroja?

UUSIA PERINTEITÄ VOI AINA LUODA

Ovatko perinteet tervetulleita? Jos suhteet ovat mutkattomat, moni toivoo suvun entistä aktiivisempaa kohtaamista ainakin kesäisin. Uusia perinteitä voi aina luoda, vaikkei niitä koskaan ennen olisi ollutkaan.

Olisiko mukavaa, jos joka kesällä risteiltäisiin yhdessä Tukholmaan isovanhempien ja muiden sukulaisten kanssa siten, että lapsetkin saisivat temmeltää keskenään? Tai miltä tuntuisi, jos isovanhemmat lähtisivät kerran kesässä lasten kanssa päiväksi huvipuistoon tai uimarannalle tarjoten näin aikuisille vapaan päivän loman keskellä?

KEHTAAMINEN ON VAIN JA AINOASTAAN ITSESTÄ KIINNI.

Kaikki perinteet eivät ole toivottuja. Ne voivat olla myös tuhoon tuomittuja.

”En mä nyt kehtaa soittaa niille, ettei me tullakaan!”
”Ai, miksi et kehtaa. Eihän meidän nyt todellakaan ole mikään pakko…”

Kehtaaminen on aina vain ja ainoastaan itsestä ja omista valinnoista kiinni. Eli kyllä pitäisi kehdata. Vaikka kammottavilla sukukesillä olisi jo vuosikymmenien perinne, ne voi katkaista koska tahansa. Vaikka tänään.

Sellaista lomaperinnettä ei olekaan, johon joku ulkopuolinen voi ketään pakottaa. Kyse on vain positiivisesti itsekkäästä omien rajojen pitämisestä ja itsemääräämisoikeudesta, josta perheen vanhemmat huolehtivat. Joku saattaa suuttua, mutta siitäkään ei omien valintojen edessä kannata syyllistyä.

MEIÄN ÄITI EI OLIS HALUNNU TÄNNE SEKUNNIKSKAAN!

”Apua, mä en kestä. Loma alkaa ja mies haluaa ehdottomasti lähteä kalastamaan ja viettämään lomaa anopin ja appiukon mökille kolmeksi viikoksi. Yök! Järkyttävää. Riitelemme siitä joka vuosi, sillä en voi kestää ideaa. En halua olla siellä. Se ei ole minulle lomaa, vaan rangaistuslaitos. Aina saan kuulla, miten lapset ovat huonosti kasvatettuja, mies joutuu raatamaan liikaa perheen ja minun eteeni, enkä ole sellainen miniä, jota he vuosia odottivat. Eikö minullakin olisi oikeus oikeaan lomaan?” (Maria, 33 v., kolmen lapsen äiti)

Sukulomaa suunnitellessa kannattaa olla unohtamatta, että lapsilla on koiran kuulo ja suurennuslasin tarkat silmät. Heiltä ei jää mikään huomaamatta. Heille on selvää, miten suvulla menee keskenään.

LAPSET SANOVAT SUORAAN JA KYSYVÄT VIISAITA.

Niihin kommentteihin ja kysymyksiin olisi osattava myös vastata viisaasti. Ole siis lapsillekin niin rehellinen kuin voit. Toki on aikuisten asioita, joista ei lapsille kuulu puhua.

”En haluaisi mennä mummolaan kovin pitkäksi ajaksi, sillä äiti tappelee mummon kanssa niin paljon. Äiti ei edes haluaisi lähteä. Vaikka on kiva nähdä Juho-serkkua, en tykkää, kun aikuiset ovat vaan kiukkuisia.

Mummo ja pappa kyllä kertovat kiinnostavia juttuja isän tekemisistä pikkupoikana, ja mummo tekee herkkuja joka päivä.” (Rio, 8 v.)

Oma loma syntyy näin:

    1. Jos voit päättää kesästäsi yksin, istu miettimään omia rajojasi ja toiveitasi. Tee kesäsuunnitelma ja pidä siitä kiinni – syyllistymättä.
    2. Jos päätät kesästäsi yhdessä kumppanisi kanssa, istukaa rauhassa alas ja keskustelkaa molempien toiveista. Tehkää kompromisseihin perustuva lomasuunnitelma, johon olette molemmat tyytyväisiä.
    3. Sopikaa omista tai perheenne rajoista. Seisokaa aina samalla puolella oman nykyperheen ja kumppaninne tukena.
    4. Pitäkää kiinni omista oikeuksistanne. Suvulla ja isovanhemmilla on oma tilansa. Te olette vastuussa perheenne lomanvietosta. Tehkää tämä asia selväksi kaikille osapuolille.
    5. Nauttikaa suvusta ja isovanhemmista teille sopivin annoksin.

Lomaile hyvällä omallatunnolla – olet sen ansainnut. 

– Kehosi ja aivosi tarvitsevat sitä.

Ihanaa Kesää!

 

PS. Haluaisitko sähköpostiin tiedon uusista artikkeleista? Täytä ja lähetä lomake niin pidän sinut ajan tasalla! (Samalla voit ladata pienen matkaoppaan omaan hyvinvointiisi - jos tahdot.)

Essi Juvakka 
viestintävalmentaja, psykologi PsM, psykoterapeutti ET, perheterapeutti
Puhelin

040 756 7374

Sähköposti
[email protected]
Seuraa

 

Ota yhteyttä
Fill out my online form.
Share This