Työyhteisön tilanne oli hyvin vaikea. Esihenkilö ei saanut ääntään kuuluville ja hänen määräyksilleen jopa naurettiin. Työyhteisössä oli esillä myös kiusaamista tiettyjä henkilöitä kohtaan. He olivat uupumuksen takia usein sairaslomalla. Työntekijöissä oli muutama vahva persoona, jotka saivat mukaan osan työntekijöistä. Pahan puhuminen esihenkilöstä ja työntekijöistä oli lounaiden ja kahvipöytäkeskustelujen vakioaihe. Tietyt ihmiset eivät voineet työskennellä samassa vuorossa. Tämä aiheutti paljon vaikeuksia ja mielipahaa. Työvuorojen jakamisessa jotkut kokivat tulevansa syrjityiksi ja toisia suosittiin. Jopa puolet ihmisistä kävi työterveydessä purkamassa omaa pahaa oloaan lääkärille ja psykologille. Myös masennuslääkkeiden tarvetta oli kahdella työntekijällä. Moni oli kuitenkin sitä mieltä, että esihenkilö oli mukava ja hoiti työnsä hyvin. Esihenkilölle tarjottiin coachingia noin kerran viikossa kolme kuukautta ja sen jälkeen harvemmin. Yhteensä coaching kesti 10 kuukautta. Työntekijät haastateltiin prosessin aikana kukin kaksi kertaa (45 min. ja 30 min.). Työyhteisövalmennuksia pidettiin kolme. Esihenkilö tarttui toivottuihin muutoksiin ja oli hyvin motivoitunut kehittymään omassa työssään. Hän huolehti siitä, että yhdessä kirjoitetut Työyhteisön Pelisäännöt toteutuivat. Tilanne parani huomattavasti. Jo ensimmäisen valmennuksen jälkeen turhat poissaolot jäivät pois, työterveyden kuormitus väheni ja ihmiset kuvailivat viihtyvänsä huomattavasti paremmin. Myös vahvat persoonat katsoivat yhtä lukuun ottamatta peiliin ja sitoutuivat pelisääntöihin.

Hankkeen lopuksi tilanne oli saatu lähes kiitettävälle tasolle.